Kirjoittanut
Perusta-lehden Teologiset opintopäivät pyörähtivät tänään käyntiin Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa. Illan paneelikeskustelussa pohdittiin, mitä voimme oppia herätysliikkeiden virheistä ja synneistä. Panelistit olivat yhtä mieltä ainakin siitä, että herätysliikkeiden tulisi olla uskollisia ennen kaikkea omalle tehtävälleen eli sanan julistamiselle.
Raamattuopiston emeritustoiminnanjohtaja Raimo Mäkelän mukaan kaikki hengellisten liikkeiden ongelmat liittyvät legalismiin eli ”lakihenkisyyteen” tai antinomismiin eli lain kumoamiseen. Niin sanotun viidennen herätysliikkeen (mm. Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys, Kansan Raamattuseura) ongelma on Mäkelän mukaan ollut lakihenkisyys.
– Entisiä viideläisiä on ehkä siksi juuri paljon, Mäkelä kommentoi Raahen seurakuntapastorina toimivalle Teemu Kakkurille, jonka mukaan ”entiset viideläiset on Suomen suurin herätysliike”.
– Antinomismi on puolestaan ollut ongelma esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudessa, ja se on myös evankelisen liikkeen erityinen vaara, Mäkelä arvioi.
Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan tiedottaja Heli Karhumäki totesi, että herätysliikkeiden ongelmat ovat syntyneet aina siitä, että ”hyvä asia on viety äärimmäisyyksiin”.
– Omaa liikettäni körttiläisyyttä vaivaa ylimielisyys ja herätyksen pelko. Pidän körttiläisiä myös rukousvammaisina, koska körtit eivät rukoile yhdessä vaan etsivät Siionin virsistä ongelmiinsa sopivan laulun ja laulavat sitä.
– Hihhuloimisen pelko on suuri, Karhumäki sanaili.
– Jokaisessa herätysliikkeessä kohtaamme sekä pyhän että demonisuuden, rovasti Olavi Peltola kiteytti.
”Kuppikunnille ei voi mitään”
Teemu Kakkuri huomautti, että herätysliikeyhteisöissä vaikuttavat normaalit sosiaalipsykologiset lainalaisuudet.
– Herätyskristillinen yhteisöllisyys on monelle kuin elämän lähde, mutta samoissa yhteisöissä syntyy inhimillisyyden tähden tragedioita.
– Monessa yhteisössä vaikuttanut johtajakultti on tehnyt pahaa. Se on raivannut tietä esimerkiksi narsismille.
– Herätysliikkeillä on ollut myös kiusaus liittyä yhteiskuntapolitiikkaan, kun nationalismi ja oma vakaumus ovat liittyneet yhteen, Kakkuri jatkoi.
Kakkurin mukaan ”kuppikunnille ja kiistoille ei voi mitään, mutta omalle identiteetille voi”.
– Jokaisen herätysliikkeen idea on sananjulistus. Herätysliikkeen ei tarvitse olla ”täyden palvelun kirkkokunta”, vaan sen tulee julistaa.
Sekä Raimo Mäkelä että paneelissa vanhoillislestadiolaista liikettä edustanut Joona Korteniemi katsoivat, että jokaisen liikkeen tulee kritisoida itseään ja valvoa, että se opettaa Raamatun mukaan.
– En kuitenkaan pidä mahdollisena, että meidän seurakuntaoppimme muuttuisi, Korteniemi sanoi.
Karhumäki ja Peltola painottivat, että herätyksen ydin on itse herätyksessä eikä herätysliikkeessä.
– Jokainen herätys alkaa tyhjältä haudalta, Karhumäki tiivisti.
– Suomen kirkon tulevaisuus on uudessa Pyhän Hengen antamassa herätyksessä. Sen olen oppinut täällä Raamattuopistolla Urho Muroman jalkojen juuressa, Peltola sanoi.
– Herätysliikkeiden syntejä arvioitaessa tulisi aina suunnata katseet omaan itseen. Kaikissa Jumalan astioissa on säröjä, hän jatkoi.
”Tarvitaan yhteistä kustannustoimintaa”
Keskustelijoilta lohkesi myös ideoita herätysliikkeiden tulevaisuuden parantamiseksi.
– Emme tiedä, millaisia herätyksiä on tulossa, mutta esimerkiksi herätysliikkeiden kesäjuhlien kävijämäärät ovat olleet laskussa ja lehtien levikit ovat pienentyneet. Liikkeet voisivatkin yhdistää kustannustoimintaansa, Teemu Kakkuri ehdotti.
– Voisi olla yksi yhteinen kustannusliike, jolla olisi hyvä viikkolehti. Muutenkin tarvittaisiin enemmän rakenteellista yhdistymistä.
Karhumäki kertoi puolestaan puuhailleensa Lapualla puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallion kanssa julkilausumaa, jossa allekirjoittajat sitoutuvat puhumaan toisista hengellisistä liikkeistä pelkästään kunnioittavasti.
– Herätysliikkeen tulee rakentaa kirkkoa, ja jos oma liike tulee tärkeämmäksi kuin Kristus, on syytä katsoa peiliin, Karhumäki sanoi.
Suomen teologisen instituutin tuore pääsihteeri Ville Auvinen huomautti kuitenkin, että kirkkoa on vaikea rakentaa sisältäpäin, jos ei kelpaa sen virkoihin.
– Tällaisessa tilanteessa on ollut pakko perustaa myös omia jumalanpalvelusyhteisöjä, Auvinen sanoi viitaten esimerkiksi Lähetyshiippakunnan toimintaan.
– Minun mielestäni me tarvitsemme kansankirkon puitteet. Meidän nuoret teologimme ajavat itsensä loppuun tässä naispappeusasiassa, Olavi Peltola puolestaan sanoi.
Perustan Teologiset opintopäivät jatkuvat Kauniaisissa 3.-4.1.
